Inhoan riitelyä, pieni kina joskus tekee ihan hyvää, mutta siitäkään en pidä. Kai sitä vain pelkää, että menettää sen tärkeimmän ihmisen elämässään, sen suuren rakkauden. Kaikkeista inhottavinta on se kun ei tiedä mistä toinen on suuttunut, tai miksi toisella on pahaolo. Ja haluaa antaa rakkaalleen omaa aikaa jos se auttaisi, kun toinen kuitenkin sitä haluaa. Mutta silti vaikka kuinka yrittää ajatella, että varmasti rakasta vaivaa jokin muu kuin suhde, silti tulee sellainen olo, että minussa on se vika, minun takia toinen haluaa omaa aikaa yksin. Rakastaako se ihminen minua oikeasti?
Tiedän että kumppanini rakastaa minua ja minä rakastan häntä, mutta jostain syystä tällaisissa tilanteissa tulee erilaisia typeriäkin ajatuksia päähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti