Kaapista ulos 1

Kaapista ulos hitaasti, mutta varmasti.


Ystävilleni kerroin heti, osa ystävistäni tietysti tiesi jo ihastumisestani, mutta kun kerroin, että seurustelemme, olivat he hieman hämmentyneitä, mutta ottivat asian kuitenkin hyvin positiivisesti. Ystäväni olivat tietenkin jo tienneet, että ihastun ihmiseen, enkä välitä sukupuolesta.

Sukulaiset ovatkin sitten aivan eri asia. Koin tuskan hetkiä ajatellessani kuinka pystyn kertomaan äidilleni, isälleni, mummolleni jne. Soitin ensimmäisenä äidilleni ja kerroin, että seurustelen naisen kanssa. Äiti oli hiljaa puhelimen toisessa päässä ja sanoi sitten, että no äitisihän on nykyaikanen, ja sanoi haluavansa hetken ajatella asioita. Itku kurkussa lopetin puhelun ja ajattelin, että äiti ei taatusti hyväksy seurusteluamme. Oli sitten kuinka nykyaikainen ja suvaitsevainen tahansa, kyseessä on kuitenkin oma lapsi.

Äitini kanssa kun juttelin seurustelumme alkuakoina ja kerroin myös ikäerosta, hän oli hyvin järkkyttynyt ja jopa sanoi, että minut pitäisi passittaa psykiatrille. Minulla kun on muka, selkeästi joku äiti/isä ongelma/trauma. Että se siitä nykyaikaisuudesta ja suvaitsevuudesta. Äitini kanssa asian käsittely on vienyt aikaa, mutta olen hänelle tehnyt selväksi, että olen aikuinen ihminen ja tämä on minun elämäni. Teen itse omat päätökseni elämässäni.

Äitini oli valmis tapaamaan kumppanini vasta viime kesänä, jolloin hän oli asiaa sulatellut jo puoli vuotta. Silloinkin vielä kun puhuin kumppanistani, hän joko yritti vaihtaa puheen aihetta tai alkoi syyttelevällä äänensävyllä ihmettelemään miten voin sen ikäisen naisen kanssa olla ja mitähän se nainen susta oikein haluaa?

Vasta nyt syyskuun alussa kävimme kumppanini kanssa äitini luona kahvilla. Nyt tuntuu, että äitini alkaa pikku hiljaa hyväksymään päätökseni tai on ainakin ymmärtänyt että kumppani on ja pysyy elämässäni.

Isälleni jouduin kertomaan aivan vahingossa. Olimme syömässä isäni ja hänen avovaimonsa kanssa. (Äitini ja isäni ovat siis eronneet jo kun olin n. 11-12 vuotias.) Juttelimme niitä näitä ja kun olimme poistumassa ravintolasta, isäni huomasi fritsun kaulassani ja alkoi kiusoittelevaan tapaan kyselemään; jaahas onko sulla poikaystävä? Hetkeksi jähmetyin, hämmennyin. Päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja sanoin asiat suoraan, kerroin isälleni myös ikäerosta. Isä tietysti hämmentyi, híeman ehkä järkyttyikin. Avovaimonsa sanoi, että onpa hieno juttu ja hän hyväksyi asian samantien. Kävelimme ulos tupakalle. Kun isäni oli saanut poltettua hermosauhut, halasi minua ja sanoi tärkeinä on, että olet onnellinen.