Tiesin 17-vuotiaana tuntevani kiinnostusta molempiin sukupuoliin, mutta mitä vanhemmaksi tulin aloin tuntea ennemmän vetoa naisiin. Koskaan nuorempana en uskaltanut asian eteen mitään tehdä, vaikka ystävilleni kerroin asiasta ja he ottivat asian hyvin. Mutta silti pohdin asioita mielessäni ja aina ajattelin että ei en voi kertoa tunteistani, koska siitä ajateltaisiin kuitenkin negatiivisesti.
En ole koskaan aikasemmin kunnolla seurustellut ja olen jollain tavalla yrittänyt syrjäyttää ajatukset naisista ja ajatellut, että sukulaiset odottavat että otan miehen, menen naimisiin ja hankin lapsia.
Mutta hieman alle vuosi sitten päätin, että mulla on ollut niin huonoja kokemuksia miehistä, enkä todellakaan halua rinnalleni jotain typerää kaljalta haisevaa sohvaperunaa (en tietenkään halua mitenkään yleistää..).
Olin ollut ihastunut jo jonkin aikaa työkaveriini. Tekstailimme ja jollain tasolla flirttailimme.
Päätin sitten viime vuoden marraskuussa tehdä asialle jotain ja pyysin kahville työkaverini. Siinä sitten vain kävi niin, että juteltiin niitä näitä ja vähän asiastakin. Ja jotenkin siinä sitten kävi niin että melko lailla heti työkaverini tulikin yöksi luokseni. Ja oli puhetta siitä ettei hän ole valmis seurustelemaan, että tässä nyt vain tehtäisiin yhdessä kaikkea kivaa.
Joulukuun alussa sitten kuitenkin päätettiin että seurustellaan.
Tässä sitä nyt sitten ollaan, yhdessä oltu 9 kk. Ja hyvin onnellisia ja rakastuneita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti